Teknisten tietojen lukuopas

Jokaisen tulisijan teknisistä tiedoista selviävät mm. energialuokka ja päästötasot. Jotkut tiedot löytyvät myös tulisijaan kiinnitetystä kilvestä.

Huomaa, että tulkitessasi eri tulisijojen lukuja, on otettava huomioon tuleva sijoituspaikka, rakennuksen ominaisuudet ja tulisijan käyttötarkoitus, jotta pystyt arvioimaan millaisia teholukuja itse asiassa tarvitset. Lämmönluovutustehon tarve riippuu täysin talosta ja sen ominaisuuksista.

Tunnelmatakalta, jatkuvaan lämmitykseen käytettävältä takalta ja tilan nopeasti lämmittävältä takalta haetaan eri ominaisuuksia.

Varaavaa takkaa valittaessa kannattaa lämmönluovutustehon lisäksi kiinnittää huomiota takan lämmönvarauskykyyn ja siihen kuinka kauan tulisija vielä luovuttaa lämpöä lämmittämisen jälkeen. Mitä suurempi lämmitettävä tila on, sitä suurempimassainen ja tehokkaampi tulisija tarvitaan.

Tunnelmatakalta vaaditaan vain vähän lämmitystehoa. Jos tulisija on hyvin tehokas, sen lämmöntuotantoa on rajoitettava polttamalla vähemmän puuta, mikä saattaa vaikuttaa myös haluttuun tulen luomaan tunnelmaan.

Nopeasti lämmittävän kiertoilmatakan on hyvä olla sitä tehokkaampi, mitä suuremman tilan sillä haluaa lämmittää.

Eri takkatyyppien lämmönluovutus

Korkein ja jyrkin käyrä kuvastaa kiertoilmatakan toimintaa. Lämpöä saadaan nopeasti ja runsaasti, mutta lämmön tuotto loppuu heti, kun tuli sammuu.

Varaava takka luovuttaa lämpöä kuten alin keltainen käyrä näyttää. Lämpöä saadaan huoneeseen vasta viiveellä, mutta takka luovuttaa lämpöä hitaasti ja tasaisesti pitkään vielä senkin jälkeen, kun tuli on pesässä sammunut.

Näiden väliin jää puolivaraava takka, jossa on hieman molempien takkatyyppien ominaisuuksia.

Terminologia

Lämmitysala ilmoittaa neliömetreinä sen pinta-alan, jota takalla voi lämmittää. Koska huonekorkeus, lämmitettävän tilan muoto ja talon energiatehokkuus vaikuttavat tapaan, jolla lämpö leviää, voidaan lämmitysneliöt ilmoittaa vain viitteellisinä.

Lämpöhyöty ilmaisee kilowattitunteina paljonko puusta saatua energiaa tulisija varaa rakenteisiinsa yhdellä lämmityskerralla. Termiä käytetään varaavien ja puolivaraavien tulisijojen yhteydessä.

Lämmönluovutusaika kertoo kuinka pitkään varaavat ja puolivaraavat tulisijat luovuttavat lämpöä sen jälkeen, lämmittäminen on lopetettu. Siis kuinka kauan takan jäähtyminen kestää. Mitä suurempi ja massiivisempi tulisija, sitä pitempään se luovuttaa lämpöä.

Lämmönluovutusteho ilmoitetaan takkojen energiamerkeissä kilowatteina. Kiertoilmatakoilla, jotka tuottavat ja myös luovuttavat lämpöä nopeasti, luku on suurempi kuin eri periaatteella toimivissa varaavissa takoissa. Varaava tulisija kerää lämpöä rakenteisiinsa ja luovuttaa sitä hitaasti säteily­lämpönä huonetilaan. Vain samalla periaatteella toimivien tulisijojen lämmönluovutustehoja kannattaa vertailla.

Nimellisteho on tietyissä, vakioiduissa olosuhteissa mitattu teho. Nimellistehon määrittelyolosuhteet ovat samat kaikille tulisijoille. Mittaustavan takia ilmoitettu luku on kiinteä eikä liukuva eri arvojen välillä kuten lämmönluovutusteho.

Hyötysuhde ilmaisee takan energiatehokkuuden. Se kertoo kuinka hyvin puun palamisessa vapautuva energia saadaan hyötykäyttöön, siis huonetilaan eikä piipusta ulos harakoille. Huono energiatehokkuus tarkoittaa siis sitä, että osa lämmöstä karkaa ulos savukaasujen mukana. Mitattava hyötysuhde on vertailukelpoinen luku.

Tulisijan kokonaishyötysuhde ottaa huomioon sekä palamisen häviöt että lämmönluovutukseen liittyvät lämpöhäviöt. Tähän vaikuttavat myös lämmitystottumukset ja tulisijan puhtaus, koska savukaasujen puhdas palaminen edistää takan energiatehokkuutta. Lukua käytetään varaavien tulisijojen yhteydessä.

Energialuokka on otettu tulisijoille käyttöön vuoden 2018 alusta. Merkintä näyttää samalta kuin sähkölaitteiden vastaava merkintä ja perustuu EU-asetusten mukaisiin mittauksiin. Jokaisesta uudesta takkamallista mitataan tyyppihyväksyntää varten esimerkiksi hiilimonoksidipäästöt ja hyötysuhde. Energiamerkintä siis kertoo, miten tehokkaasti takka pystyy hyödyntämään puun sisältämän energian.

CE-merkki kertoo tulisijan täyttävän direktiivin EN 15250 vaatimukset. Suomessa voimassa olevat määräykset ylittävät kuitenkin direktiivin vaatimukset ja edellyttävät tulisijojen tehokkuudelta tai päästörajoilta enemmän.

Suojaetäisyys kertoo, miten lähelle palavia materiaaleja tulisija voidaan asentaa. Ne ilmoitetaan erikseen tulisijan sivulle, taakse, yläpuolelle ja eteen. Suoraan takkaluukun edessä suojaetäisyys on suurimmillaan. Suojaetäisyyden suuruus riippuu täysin tulisijasta ja tulisijatyypistä. Ne jaetaan pintalämpötilan mukaan neljään luokkaan: lämminpintainen, kuumapintainen, polttavapintainen ja hehkuvapintainen. Määrityksen periaatteena on, ettei tulisijan läheisyydessä olevan syttyvän materiaalin pintalämpötila saa nousta tulisijan normaalikäytössä yli +80°C.

Tulisijan sivuille ja taakse jäävät palavat rakenteet kuten puuseinät kannattaa suojata joko palomuurein tai suojaseinin, jolloin suojaetäisyydet pienenevät oleellisesti. Huomaa, että myös polttopuiden sijoittelussa on otettava suojaetäisyydet huomioon.

Savukanava- eli hormiliitäntä kertoo tarvittavan hormikoon. Mittana käytetään hormin sisäputken halkaisijaa. Vaihtoehtoja on viisi: 125 mm, 150 mm, 175 mm, 200 mm, 250 mm. Hormiliitoksen paikka voi olla joko takana keskellä, takana alhaalla tai päällä. Monissa tulisijoissa on kaksi eri vaihtoehtoa valittavana. Kiertoilmatakkaan sopii parhaiten harkko- ja tiilipiippua keveämpi teräshormi. Se on myös helpompi asentaa saneerauskohteissa.

Hormiluokan avulla varmistetaan tulisijan ja savuhormin yhteensopivuus paloturvallisuusnäkökulmasta. Tulisijan savukaasujen maksimilämpötila ei saa koskaan ylittää hormille sallittua lämpötilaa. Esimerkiksi varaavalle takalle riittäisi käytännössä T400-luokan hormi, mutta Suomessa käytetään tänä päivänä ainoastaan ylintä T600-hormiluokkaa. Määräys koskee vain uusia puulämmitteisiä tulisijoja.

Ympäristö- ja päästöasioista enemmän täältä.