Takan käyttöohjeet

Tulisijan valmistajan käyttöohjeista selviää parhaiten, miten juuri kyseistä tulisijaa lämmitetään. Muun muassa oikea puumäärä ja lämmitysaika vaihtelevat takan koosta, lämmitystavasta ja muista ominaisuuksista riippuen. Moni vanhan takan käyttöön tottunut saattaa hämmästyä, miten paljon pienemmällä puumäärällä uuden sukupolven tulisija lämpenee ja lämmittää.

Eri tulisijatyyppejä lämmitetään hieman eri tavalla. Lisäksi niissä oleva polttotekniikka vaikuttaa tulen sytytystapaan. Varaava tulisija kerää lämpöä rakenteisiinsa ja jatkaa lämmön luovuttamista jopa vuoro­kauden ajan. Jos siitä haluaa saada lämpöä pitkään, sitä on myös lämmitettävä lähes päivittäin. Jos aloitat lämmittämisen takan ollessa kylmä, lämmön saaminen kestää tunteja. Huomaa kuitenkin, että valmistajan käyttöohjeissa kerrottu puumäärä ja lämmitysaika riittävät. Enempää puuta ei kannata käyttää, sillä ylilämmittäminen laskee hyötysuhdetta.

Kiertoilmatakassa palotapahtuma on erilainen. Pesä on kaasutiivis ja happea ohjataan sisään eri suunnista, jotta palamisesta saadaan tehokkaampaa. Puuta voit lisätä niin kauan kuin haluat lisää lämpöä tai nauttia tulen loimusta. Muutama klapi kerrallaan riittää.

Puolivaraavat tulisijat sijoittuvat näiden kahden väliin.

Takkaan vain puhdasta ja kuivaa puuta

Kaikki puulajit käyvät takkaan, mutta tiheät puulajit kuten koivu ja pyökki kaasuuntuvat hitaasti, palavat rauhallisesti ja niiden lämpöarvo on parempi. Pihkainen kuusi palaa räiskyvästi, joten sitä on syytä välttää avotakoissa. Myös rakentamisesta jäänyttä puhdasta hukkapuuta voi hyödyntää tulisijassa.

Sen sijaan roskien ja paperin poltto tuottaa lähinnä tuhkaa. Muovi, tekstiilit, maalattu puu, vaneri, laminaatit tai muutoin kemiallisilla aineilla käsitelty puu eivät sovellu tulisijassa poltettaviksi. Niiden polttamisesta voi syntyä myrkkykaasuja tai ne voivat nostaa palamislämpötilan niin kuumaksi, että se aiheuttaa tulisijaan rakennevaurioita.

Huomaa, että tuoreen puun kosteusprosentti on noin 50 ja polttopuun sopiva kosteus 5-10 %. Kuivalla ja hyvin tuulettuvalla varastoinnilla puun kosteus saadaan vuodessa putoamaan noin 20 prosenttiin. Tulos vielä paranee, jos klapit tuodaan sisälle muutamia päiviä ennen polttoa. Märkä puu ei pala yhtä tehokkaasti. Silloin palaminen alkaa puun kuivattamisella, tuli on kituliasta ja seurauksena on vaarallisia pienhiukkasia ja hormin pikeytymistä.

Sytyttämisen salaisuudet

Takkaa sytyttäessäsi varmista ensimmäiseksi, että piipunpelti on auki ja vetoa riittävästi. Tämän voi tarkistaa joko tulitikulla tai polttamalla hieman paperia. Jos savu ei siirry hormiin, tarkista tuleeko huoneeseen riittävästi korvusilmaa. Myös päälle jäänyt liesituuletin tai keskuspölynimuri häiritsevät ilman saantia. Paperinpoltto on jo saattanut lämmittää hormia riittävästi, mutta tarvittaessa voit käyttää apuna vaikkapa hiustenkuivaajaa. Kun hormi lämpiää, se alkaa vetää. Älä sytytä tulta ennen sitä.

Lue tulisijan valmistajan ohjeista, miten takka on parasta sytyttää, jotta puusta irtoavat kaasut palavat alusta saakka kunnolla. Suurin osa valmistajista ohjeistaa sytyttämään päältä, mutta on myös takkoja, jotka sytytetään puupinon alta.

Ensimmäisen pesällisen tulisi olla vajaa, ehkä noin kolmannes pesän tilavuudesta. Isot klapit aina alle ja pienet päälle. Sytykkeiksi sopivat esimerkiksi kuivat puutikut, tuohi, lastut ja perinteiset kiehiset.

Useimpien takkojen syttymistä edistää luukun jättäminen raolleen, kunnes puut syttyvät kunnolla, mutta joissain tulisijoissa on toiminto, joka säätää palamisilman saantia automaattisesti. Tarkista valmistajan ohjeista.

Polton aikana voit säätää vetoa tarvittaessa tulisijan ilmaluukkuja pienentämällä. Varmista myös, että huoneeseen tulee riittävästi korvausilmaa. Ikkunankin voi tarvittaessa avata. Huomaa, että yhden puukilon polttamiseen tarvitaan noin 10 kuutiota paloilmaa.

Uusi pesällinen lisätään hiilloksen päälle, jolloin puut syttyvät nopeasti. Toisessa pesällisessä voi jo käyttää isompia puita. Loppuhiillos palaa hitaasti, koska kaasumaiset aineet ovat palaneet ja loppu on hiilen palamista. Ohjaamalla mahdollisimman paljon ilmaa arinan kautta luukun ilmansyöttö­reikien sijaan, voit nopeuttaa palamista. Kun liekkejä ei enää näy, voit sulkea ilman tulon ja pienentää savupellin aukkoa. Kokonaan pellin voi sulkea vasta sen jälkeen, kun tulipesässä ei enää näy hehkuvia kekäleitä. Niistä irtoaa vielä häkää, joka on näkymätön myrkyllinen kaasu.

Polttopuun varastointi

Polttopuuta saa omasta metsästä ja sitä voi ostaa pieninä tai suurina erinä. Jos hankit puuta isoina erinä, sen oikeanlainen varastoiminen on tärkeää. Pilkkeiden kuivuminen polttopuuksi kestää pihavajassa yli vuoden. Hyvä puuliiteri on tilava, hyvin tuulettuva, kosteudelta ja sateelta suojattu tila. Oikeanlainen säilytys estää home- ja sienikasvuston syntymisen polttopuuhun. Ne eivät vaikuta palamiseen, mutta voivat aiheuttaa joillekin käyttäjille oireita. Huomaa myös, että pilkkeiden oikea koko on tärkeä.

Pilkkeen pituus määräytyy käytettävän tulisijan mukaan. Tuo polttopuut sisälle lämpiämään vähintään vuorokautta ennen polttamista. Sisällä talossa ei kuitenkaan saa palomääräysten mukaan säilöä isoa määrää puuta. Ei myöskään ullakolla, kellarissa, rakennuksen alla, eikä sen välittömässä läheisyydessä – toisin sanoen ei myöskään talon seinustaa vasten räystään alle pinottuna.

Tulisijan huolto

Tulisijan huoltoon riittää kaksi asiaa. Ensinnäkin tyhjennä tuhkat pesästä tai tuhkalaatikosta riittävän usein, jottei arina vahingoitu ylikuumenemisen takia ja myös siksi, että tehokas palaminen edellyttää, että ilma pääsee virtaamaan vapaasti arinan alta tulipesään.

Toisekseen muista nuohous. Nuohous on pakollista ja olet siitä itse vastuussa. Asuinrakennuksissa tulisijat on nuohottava vuosittain, vapaa-ajan asunnoissa kolmen vuoden välein. Käyttämätöntä tulisijaa ja savuhormia ei sen sijaan tarvitse nuohota, mutta jos se on ollut kolme vuotta käyttämättä, se on nuohottava ennen käyttöönottoa.